Vaihdossa Mariborissa: Excalibur City, ”mämmiä” ja ”Dimmu Borgir”

Aivan ensiksi haluaisin pyytää anteeksi: anteeksi. Taisi tulla luvattua, etten spämmäisi tänne mitään pariin viikkoon. Spämmäämpä nyt kuitenkin, koska oli vähän aikaa ja tää on aika kivaa. Eli Welcome Weekit on käynnissä ja joka päivä on ohjelmaa. Hyvä niin. Käsittelen näitä aktiviteetteja ehkä joskus jossain tarkemmin/perusteellisemmin, mutta nyt keskitytään muutamaan erityisesti erityishuomiota vaativaan kohtaan.

Ensinnäkin jokusella lauseella lyhyesti Prahan matkasta. Praha on nasta kaupunki. Kauniita rakennuksia, halpoja hintoja (varsinkin olut oli halpaa ja hyvää), ja erittäin paskaa läppää hyvässä seurassa. Seura tosin tuli vain osittain Prahasta, joten ei anneta siitä varauksettomia rispektejä kaupungille. Myönnetään kuitenkin potentiaali. Suosittelen kyseistä kaupunkia kaikille, ja saatanpa itsekin poiketa vielä joskus.

Kuitenkin kun puhutaan Prahan reissusta, ei voi olla puhumatta Excalibur Citystä. Vittu se on nasta kaupunki! Kyseinen muovista valmistettu kaupunki sijaitsee jossain Itävallan ja Tšekin rajalla. Kyseessä on siis ilmeisesti jonkin sortin Keski-Euroopan Las Vegas, toki erittäin Itä-Euroopan tyyliin. Vierailimme siellä perjantai-iltapäivästä, ja kylä oli työntekijöitä lukuun ottamatta käytännössä autio. Palveluita siellä kuitenkin oli runsaasti, joista voitaneen mainita mm. noin neljä Tommy Hilfigerin myymälää, ”non stop” kauppa, ”non stop” kasino, ”non stop” nighclub (ilmeisesti bordelli) ja kiinalainen basaari. Huikea paikka, jota ei voine ymmärtää, jollei siellä vieraile. Mainitsin sen nyt kuitenkin tässä ja nyt tajusin, ettei se varmaan ketään kiinnosta. Linkki: http://www.excaliburcity.com/

Sitten Welcome Weekkeihin. Käsitellään siitä nyt mielestäni mielenkiintoisin tapahtuma eli International Dinner, jossa jokainen maa valmistaa tai tarjoaa oman maansa erikoisuuksia niin ruoka- kuin juomarintamilla. Suomi lähti osittain trollilinjalla, kuten tietenkin kuuluukin. Tämä tarkoittaa totta kai mämmin valmistusta ja tarjoamista. Mämmin pääraaka-aineethan ovat ruisjauoho- tai hiutaleet tai jotkut sellaiset ja mallas. Ruista löysimme kaupasta, maltaan kohdalla päädyimme soveltamaan. Mallashan on sloveeniksi slad. Sokeri taas on sloveeniksi sladkor eli lähes sama. Koska emme löytäneet mallasta, ostimme sokeria. Toisaalta yritimme myöhemmin paikata virhettämme kaatamalla valmistusvaiheessa keitosten sekaan tölkillisen olutmallasta. Ei mämmin teko siis ihan kaikkien perinteiden mukaan mennyt ja ikäväkseni voinkin todeta, että siitä tuli melkein ihan hyvää, joskaan ei mitenkään mämmimäistä. Ensimmäinen kommentti, joka mämmistä Dinnerillä kuultiin, oli ”Perfect”. Mitä vittua?! Kyseessä oli varmasti vittuilua tai kaveri oli häiriintynyt tai käsittämättömän kohtelias. Muita tarjoiltavia tuotteita oli ainakin salmari, fisu, minttu ja joku muu viina, jota en muista, lihapullat (ns. vitun hyviä), kiisseli ja kaurapuuro. Muillakin mailla oli ihan hyvää tarjoilua.

Oltiin tossa lauantaina vähän pyörii sellaisella undergroundbaarialueella paikallisten suomalaisten kanssa. Siisti paikka kaikin puolin, ja teki muhun vaikutuksen. Hyvää musiikkia (tarjolla mm. kasaria, punkkia ja jotain konejytää), sopivan paskasta, joka saa aikaan sellaisen aidon tunnelman, ja rehellisen olosta porukkaa. Varsinkin se yks kaveri, joka esitteli itsensä Dimmu Borgirin solistiksi. Todella pokka jätkä, koska mm. itse päädyin lopulta uskomaan miehen stoorin. Ehkä osittain vain sen takia, että halusin uskoa. Joka tapauksessa uskottavimmin Dimmua esittävä kaveri, jonka olen koskaan tavannut. Rispektit. Tavattiin myös alueella sijainneen punk-baarin omistaja, joka oli pukeutunut kasuaalisti lumileopardikuosiseen kylpytakkiin. Pakko arvostaa. Pitää joskus mennä ajan kanssa takaisin.