Olen 21-vuotias kauppatieteiden opiskelija Vaasan yliopistosta,
alun perin olen kotoisin Turun läheltä Liedosta, jossa vieläkin vietän
pääsääntöisesti lomani. Opinnot aloitin tammikuussa 2010, joten takana on nyt
kaksi vuotta yliopistoelämää. Vaihtoon lähtö on ollut minulle oikeastaan jo
ennen opintojen aloittamista itsestäänselvyys. Kesällä 2008 olin 17-vuotiaana
kuukauden Sveitsissä Lions Clubin nuorisovaihdossa ja kokemus oli yksi
ikimuistoisimmista. Nyt edessä on 4-5 kuukauden ulkomailla eloa, ja ainakin
teoriassa nyt pitäisi jotain opiskellakin.
Noin vuosi sitten alkoi hakuprosessi yliopistollamme tämän kevään
vaihdoista. Vaihtokohteiden tarjonta oli hyvin monipuolinen, mutta pienen
pohdinnan jälkeen kohteena Slovenia ja Maribor nousivat omalla kohdallani
ylitse muiden. Vaihtomaani valinnan motiiveja kysellään usein, eikä Slovenia
taida kyllä ollakaan se tyypillisin vaihtokohde. Uskon kuitenkin sen olevan
paras valinta. Hintataso on Suomea matalampi, etäisyydet ovat lyhyet moniin
Euroopan maihin, sää on leuto, maisemat ovat komeita, kieli on eksoottinen jne.
jne.
Tänään on sunnuntai 29.1. ja huomenna alkaa suuri seikkailu.
Mikäli kaikki menee niin kuin pitääkin, Air Balticin kone nousee huomenna klo.
8.00 Turusta Riikaan ja Riiassa odottaa jatkolento Wieniin. Siellä
suunnitelmissa on pyöriä parin päivän ajan ilman suurempia suunnitelmia ja
jatkaa keskiviikkona matkaa junalla Mariboriin. Pari ensimmäistä viikkoa on
tarkoitus asua jonkin sortin dormissa ja sen jälkeen muuttaa yksiöön. Slovenian
kielikurssi vie vaihtoajastani ensimmäiset pari viikkoa, ainakin
näin opiskelun puolesta. Kurssi oli vapaaehtoinen, mutta miksei osallistuisi
kielikurssille, josta saa opintopisteitä, rahallista tukea Vaasan yliopistolta,
oppii ymmärtämään edes hieman ruokalistoja. Lisäksi ohjelma vaikuttaa aika
kevyeltä, sisältäen mm. piirrettyjen katsomista.
Ei tässä ole vielä tajunnut, että huomenna on hyppy aikalailla
tuntemattomaan. Yksin. Se ei ole mikään ongelma, onhan sitä ennenkin pärjätty.
En myönnä, ainakaan itselleni, että jännittäisi yhtään. Jostain syystä ei ole
haikea olokaan, vaikka aivot sanovat, että pitäisi olla.
Selvää kuitenkin on, että vaihdosta tulee upea kokemus, josta
riittää varmasti muisteltavaa vielä siinä kuuluisassa kiikkustuolissakin.
Palaan asiaan kun a) tiedän asiasta jotain ja b) kun ehdin :D
