Olihan tätä huippu-urheilua pakko päästä katsomaan myös paikan päälle ja otteluksi valikoitui totta kait jo klassikko sinänsä Uusi-Seelanti vs. Pohjois-Korea. Fanitin ihan simona Pohjois-Koreaa ja kuulun nyt siihen globaalisti marginaaliseen, mutta onnelliseen joukkoon, joka omistaa Pohjois-Korean naisten jääkiekkomaajoukkueen virallisen huivin. Hitaa 12 €. Ankara fanitus siivitti Pohjois-Korean pelaajat suuriin sankaritekoihin ja näin ollen komeaan 7-1 voittoon. Tästä koko uljas kansa saa varmasti paljon iloa ja voimaa, eikä sen riisin saamisella ole enää niin väliäkään.
Hauska seikka näillä festivaaleilla oli myös jäähallin henkilökunnan käytös. Ensin he takavarikoivat seurueeltani vihaisen oloisesti viinipullon (Mariborcan, 1l 3,5 €, puolikuivaa valkoviiniä. Sopii mm. janojuomaksi), mutta pian saapui ystävällinen tieto, että pullon saa pelin jälkeen takaisin. Totaaliseksi iloksi kaikki kuitenkin muuttui ensimmäisellä erätauolla, kun järjestysmies oikein kannusti pullon viemistä ulos maistelemistarkoituksiin. Sama toistui toisella erätauolla, ja sen vähän mitä pulloon oli jäänyt, sai vielä takaisin pelin päätyttyä. Mainiota palvelua.
Oltiin tossa myös sunnuntai-pari sitten katsomassa paikallisen jalkapallojoukkueen NK Mariborin liigapeliä Celjeä vastaan. Olin jälleen ovelasti voittajan puolella, sillä Maribor kaatoi lähes paikallisvastustajansa (näin pienessä maassa kaikki vastustajat ovat vähintään lähes paikallisvastustajia) maalein 3-1. Paikallinen fanisakki jaksoi kekkaloida koko ottelun ja piti tunnelman kohdillaan. Myös aurinko paistoi ja nurmi vihersi, ei lainkaan hassumpaa. Pelin taso muistutti kotimaista Veikkausliiga, tosin Celjelle en kovinkaan kultaista tulevaisuutta siellä takaisi.
Perjantaista sunnuntaihin olin superkirjavan kansallisella porukalla (minä, katalaani, slovakki ja tshekki) reissussa Salzburgissa ja Münchenissä. Oikein hupaisa ja muutenkin onnistunut reissu. Reissun kohokohdaksi ei kuitenkaan muodostunut Salzburgin linna tahikka Allianz Arena, vaan ajamani pienehkö kolari itävaltalaisessa tunnelissa matkalla Salzburgiin. Oli synkkä ja myrskyinen yö (kello oli n. 17, pilvistä ja vähän tihkui. Toki ei tunnelissa, koska siellä ei bruukaa sadella) ja ruuhkaa oli. Joku amatööri/turisti oli sitten tainnut ajaa kolarin jossain tunnelin osassa ja se sai aikaan äkkijarrutusten ketjun. Itse en saanut sporttista Renaultiamme pysähtymään aivan ajoissa vaan kevyesti töytäisin edellä ollutta autoa. No ei siinä mitään sen suurempaa, ketään ei kuollut ja autot eivät menneet lunastukseen. Itse asiassa meidän auton ainoa vahinko oli rekisterikilven tipahtaminen, toki sekin saatiin talteen. Edellä ajaneeseen autoon taisi tulla naarmu. Meininki oli kuitenkin rento, enkä saanut poliisilta sakkoja enkä edes varoitusta. Lisäksi olin fiksuna poikana ottanut autoon täysvakuutuksen, joten en joutunut maksamaan senttiäkään tästä lystistä.
Aika menee aivan liian nopeasti. Olen ollut täällä jo yli kaksi kuukautta, mikä tarkoittaa että vaihto alkaa lähestyä puolta väliä. Jos kesä-heinäkuun taitteessa tulis pois täältä, tosin tällä hetkellä Suomi ei juurikaan kiinnosta. Mutta onhan sillon kesä. Vähän niin kuin täällä on nyt, siellä on vissiin sadellut lunta? Itse olen ruskettunut.
