Excalibur City, ”mämmiä” ja ”Dimmu Borgir”

Aivan ensiksi haluaisin pyytää anteeksi: anteeksi. Taisi tulla luvattua, etten spämmäisi tänne mitään pariin viikkoon. Spämmäämpä nyt kuitenkin, koska oli vähän aikaa ja tää on aika kivaa. Eli Welcome Weekit on käynnissä ja joka päivä on ohjelmaa. Hyvä niin. Käsittelen näitä aktiviteetteja ehkä joskus jossain tarkemmin/perusteellisemmin, mutta nyt keskitytään muutamaan erityisesti erityishuomiota vaativaan kohtaan.

Ensinnäkin jokusella lauseella lyhyesti Prahan matkasta. Praha on nasta kaupunki. Kauniita rakennuksia, halpoja hintoja (varsinkin olut oli halpaa ja hyvää), ja erittäin paskaa läppää hyvässä seurassa. Seura tosin tuli vain osittain Prahasta, joten ei anneta siitä varauksettomia rispektejä kaupungille. Myönnetään kuitenkin potentiaali. Suosittelen kyseistä kaupunkia kaikille, ja saatanpa itsekin poiketa vielä joskus.

Kuitenkin kun puhutaan Prahan reissusta, ei voi olla puhumatta Excalibur Citystä. Vittu se on nasta kaupunki! Kyseinen muovista valmistettu kaupunki sijaitsee jossain Itävallan ja Tšekin rajalla. Kyseessä on siis ilmeisesti jonkin sortin Keski-Euroopan Las Vegas, toki erittäin Itä-Euroopan tyyliin. Vierailimme siellä perjantai-iltapäivästä, ja kylä oli työntekijöitä lukuun ottamatta käytännössä autio. Palveluita siellä kuitenkin oli runsaasti, joista voitaneen mainita mm. noin neljä Tommy Hilfigerin myymälää, ”non stop” kauppa, ”non stop” kasino, ”non stop” nighclub (ilmeisesti bordelli) ja kiinalainen basaari. Huikea paikka, jota ei voine ymmärtää, jollei siellä vieraile.  Mainitsin sen nyt kuitenkin tässä ja nyt tajusin, ettei se varmaan ketään kiinnosta. Linkki: http://www.excaliburcity.com/

Sitten Welcome Weekkeihin. Käsitellään siitä nyt mielestäni mielenkiintoisin tapahtuma eli International Dinner, jossa jokainen maa valmistaa tai tarjoaa oman maansa erikoisuuksia niin ruoka- kuin juomarintamilla. Suomi lähti osittain trollilinjalla, kuten tietenkin kuuluukin. Tämä tarkoittaa totta kai mämmin valmistusta ja tarjoamista. Mämmin pääraaka-aineethan ovat ruisjauoho- tai hiutaleet tai jotkut sellaiset ja mallas. Ruista löysimme kaupasta, maltaan kohdalla päädyimme soveltamaan. Mallashan on sloveeniksi slad. Sokeri taas on sloveeniksi sladkor eli lähes sama. Koska emme löytäneet mallasta, ostimme sokeria. Toisaalta yritimme myöhemmin paikata virhettämme kaatamalla valmistusvaiheessa keitosten sekaan tölkillisen olutmallasta. Ei mämmin teko siis ihan kaikkien perinteiden mukaan mennyt ja ikäväkseni voinkin todeta, että siitä tuli melkein ihan hyvää, joskaan ei mitenkään mämmimäistä. Ensimmäinen kommentti, joka mämmistä Dinnerillä kuultiin, oli ”Perfect”.  Mitä vittua?! Kyseessä oli varmasti vittuilua tai kaveri oli häiriintynyt tai käsittämättömän kohtelias. Muita tarjoiltavia tuotteita oli ainakin salmari, fisu, minttu ja joku muu viina, jota en muista, lihapullat (ns. vitun hyviä), kiisseli ja kaurapuuro. Muillakin mailla oli ihan hyvää tarjoilua.

Oltiin tossa lauantaina vähän pyörii sellaisella undergroundbaarialueella paikallisten suomalaisten kanssa. Siisti paikka kaikin puolin, ja teki muhun vaikutuksen. Hyvää musiikkia (tarjolla mm. kasaria, punkkia ja jotain konejytää), sopivan paskasta, joka saa aikaan sellaisen aidon tunnelman, ja rehellisen olosta porukkaa. Varsinkin se yks kaveri, joka esitteli itsensä Dimmu Borgirin solistiksi. Todella pokka jätkä, koska mm. itse päädyin lopulta uskomaan miehen stoorin. Ehkä osittain vain sen takia, että halusin uskoa. Joka tapauksessa uskottavimmin Dimmua esittävä kaveri, jonka olen koskaan tavannut. Rispektit. Tavattiin myös alueella sijainneen punk-baarin omistaja, joka oli pukeutunut kasuaalisti lumileopardikuosiseen kylpytakkiin. Pakko arvostaa. Pitää joskus mennä ajan kanssa takaisin.

Mämmi ennen

Mämmi jälkeen

Mämmi sen jälkeen

Mämmi aika lopussa 

Mämmi ihan lopussa

Lihapullia ja mämmiä

Ja tänään muutan.

Rallisloveenia ja ajatuksia lähitulevaisuudesta

Aika jytky silleen. Tänään päättyi kahden viikon sloveenin kielikurssi. Sain tentistä, ja näin ollen kurssista ysin. Arvostelu täällä menee, ainakin tällä kurssilla meni, niin että kympin saa jos on 91-100% oikein, ysin jos on 81-90% oikein jne. aina ykköseen asti. Arvosanat alle vitosen ovat hylättyjä. Sanonpahan vaan että mitä vittua. Ysin. Panokseni oli, että osallistuin tunneilla, joilla olin muuten keskiverrosti aivan kujalla, ja luin tenttiin tunnin samalla facebookkia hakaten. Olin ajatellut, että kaikki pääsevät ainakin säälistä läpi, mutta ilmeisesti en suurempaa sääliä tarvinnut. Toisaalta ryhmän keskiarvo taisi olla päälle ysin, mutta ei se multakaan pois ole. Antanee silti vähän perspektiiviä. Kurssilta saadun diplomin sijoitan Suomeen palattuani siihen kaikkein pyhimpään - jääkaapin oveen aivan Tarjoushaukka-Jorman nimikirjoituksella varustetun fanikuvan viereen.

Kurssin ehdoton kohokohta oli viinin maistelut vanhan linnan kellarissa. Siinä oli jotain tyyliä. Viinit olivat erinomaisia, mutta ongelma oli, että viinejä maistellaan kuivimmasta makeimpaan. Koska en ole makean viinin suurimpia ystäviä, jäi suuhun konkreettisesti vähä paha maku (hihhih vaan). Myös slovenialaisten elokuvien katsominen oli tavallaan mielenkiintoista. Katsoimme kurssilla kaksi, joista kumpikaan ei yltänyt maailman suurimpien mestariteosten joukkoon. Taso vastasi lähinnä keskiverto kotimaista rainaa, tosin ihmetys oli molempien elokuvien jälkeen suuri, kun Jasper Pääkköstä tai Peter Franzenia ei näkynytkään. Silti ihan kiva nähdä noitakin.

Paskinta kurssissa oli keskiverto tunnit. Neljä tuntia sloveenia päivässä pistää hajottamaan, varsinkin kun sisällössä oli aika paljon kielioppia, jota ei edes selitetty kunnolla. Onneksi kokeessa kielioppi oli paitsiossa. Vaikka tunnit ovatkin aika perseestä, suosittelen silti vilpittömästi kaikkia Mariboriin vaihtoon suuntaavia osallistumaan kielikurssille. Tärkein syy on se, että silloin pääset tänne kahta viikkoa ennen varsinaista sesonkia. Tutustut silloin rauhassa muihin kielikurssilaisiin ja näet kaupunkia. Saat, tai ainakin minä sain, yliopistolta kiitettävät 400 €. Lisäksi on ainakin paperilla fantsua vähän paikallistakin kieltä. Varsinkin kun ruokalistat saattavat joissain paikoissa olla vain sloveeniksi ja opiskelija syö lähes päivittäin ravintolassa, koska se on todella halpaa. Ei myöskään vaadi tuntien ulkopuolista työtä nimeksikään.

Omasta kielitaidostani sen verran, että miellän sen rallisloveeniksi. Lausunta on hyvin suomalaissävytteistä, sanavarasto on suppea ja kielioppia ei ole, tai jos on, niin se on vahinko. Käytän kuitenkin ylpeästi sloveenia päivittäin ravintolassa ja kaupassa asioidessani ainakin kiittämisen verran. Yleensä myös tervehdin. Sen sijaan, jos kassa alkaa jotain keskustella takaisin, otan kasvoilleni ns. tonninseteli-ilmeen (katso kuva). Se yleensä auttaa ja keskustelu tyrehtyy.

Minä kassalla

Sitten tulevasta. Blogi-päivityksiä ei luultavasti tule reiluun pariin viikkoon. Syitä on useita. Ensinnäkin lähden viikonlopuksi Prahaan pienellä porukalla. Seuraavaksi maanantaina alkaa varsinaisesti ja virallisesti yliopisto. Tulen siis raatamaan seuraavat pari viikkoa perse ruvella johtamisen kurssien parissa. Ei, vaan yliopiston alkaessa alkaa samalla kahden viikon Welcome Week (kahden viikon viikko). Tämä tarkoittaa jatkuvaa tapahtumien ilotulitusta, lähinnä kreisijorausta, -bailausta, ja –jytää. Welcome Weekin päätteeksi on viikonlopun Slovenian kiertomatka.

Kahden viikon sisällä muutan kaiken vilskeen ohessa dormista keskustaan yksiöön. Tämä on monellakin tapaa mainiota. Ensinnäkin dormi sijaitsee 20-30 min kävelymatkan päässä keskustasta (tosin onhan mulla fillarikin). Keskustassa taas sijaitsee suurin osa mua eniten kiinnostavista asioista eli keskusta itseisarvona, ravintolat, baarit, liikenneyhteydet ja kauppatieteiden yliopistorakennus. Urheilu ja ulkoilu sitten sijaitsevat vähän kauempana, mutta urheilemaan mennessä ja tullessa voi vähän urheillakin. Lisäksi yksiössä saa edes vähän omaa rauhaa, mitä tarvitsen. Nyt ne Suomen ylinaiivit hassuttelijat vetävät siellä omia johtopäätöksiään. Terkkuja! Tarkoitan kuitenkin, etten jaksa olla ympärivuorokauden toisten katseiden alla ns. skarppina eli en pysty täysin rentoutumaan. En nyt taaskaan tarkoita, että jäisin yksiööni erakoksi tai etten nauttisi ihmisten seurasta. Olisi kuitenkin kiva saada olla ainakin aamun ensimmäinen ja illan viimeinen tunti rauhassa vailla muita silmäpareja. Dormissa olo on kuitenkin ollut vilpittömästi rikastuttava ja mielenkiintoinen kokemus, mutta aika aikansa kutakin

Hvala in oprostite.

Na zdravje – suuri slovenialainen olutvertailu

Oikeastaan otsikko on harhaanjohtava, sillä tämä on suomalainen olutvertailu koskien slovenialaisia oluita, koska kirjoittaja on suomalainen. Toivottavasti voitte antaa anteeksi. Toisaalta lohdutukseksenne (mahdollisesti lukijoita on enemmän kuin yksi, jos lukijoita on tosin vain yksi niin parempi arvostaa ja teititellä, jos kukaan ei lue niin aivan sama) voinen todeta, että edessänne oleva blogi on mahdollisesti, ja ennen kaikkea luultavasti, yksi kattavimmista, ellei jopa kattavin, rakkaalla suomen kielellämme kirjoitetuista slovenialaisia oluita koskeva teksti.

Koska haluan olla perusteellinen, otan tähän superlaajaan vertailuuni mukaan molemmat varteenotettavat slovenialaiset olutmerkit: Laŝkon ja Unionin. En kuitenkaan ole niin ahkera ja juoppo, että ottaisin mukaan mm. Laŝkon tummaa lageria, vaan tuleen tässä kirjoituksessa käsittelemään vain ja ainoastaan molempien merkkien perustuotteita eli peruslagereita. Mainittakoon vielä tässä kohtaa, että Sloveniahan on ennen kaikkea viinimaa. Itse pidän toki viinistä, mutta niistä ei liene tarkempaa tekstiä luvassa, koska en niistä niinkään (valitettavasti) ymmärrä ja eri viinilaatuja on täällä luultavasti kymmeniä. Toki halpoja ja hyviä ne tuntuvat olevan.

Slovenialainen tuttavani on kertonut, että mainittujen olutmerkkien kannattajien välillä käydään pienimuotoista sotaa. On olemassa kuulemma vitsi/sanonta, että juon Laŝkoa ja kusen Unionia. Itse voin yhtyä tähän. Laŝko on ns. vitusti Unionia parempaa. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin. Todettakoon sen sijaan, että Laŝko on suosittua etenki Mariborin aluella ja Union Ljubljanan alueella. Lisäksi Laŝko on suositumpaa miesten keskuudessa ja Union naisten keskuudessa. Näin ollen olenkin edustanut stereotypiaa pitämällä alusta asti enemmän Laŝkosta olemmalla sekä mies että Mariborin asukas. Oon niin ennakoitavissa.

Aloitetaan vertailu valitettavasti monelle suomalaiselle tärkeimmästä tekijästä olutta valittaessa eli hinnasta. Olen tähän saakka keskittänyt ostokseni täällä lähinnä logistisista tekijöistä johtuen Lidliin. Lidlissä sekä Laŝkon että Unionin litrahinta puolen litran tölkeissä myytynä on 2,02€. Molempia on toki mahdollista ostaa myös lasipulloissa. Baareissa molempien hinnat kulkevat myös aikalailla käsi kädessä. Toisaalta kertaakaan en ole saanut vain ympäripyöreästi olutta (sloveeniksi muuten pivo) tilatessani Unionia, vaan lähes poikkeuksetta Laŝkoa. Kerran-pari on tullut myös jotain tuontiskeidaa. Yökerhossa puoli litraa olutta pullossa maksaa ennen puoltayötä 1,30 ja sen jälkeen 2,60. Sen verran terveisiä paskoihin suomalaisiin teinikonttausmestoihin, että olueen ei täällä edes baarissa lisätä ylimääräistä vettä. Terveisiä myös Maria Guzenina-Richardsonille, ihan noin muuten vain.

Silkkaa kusta

Molemmat on tän värisiä

Union on 4,9 % vahvuista ja maultaan erittäin pehmeää. Ongelma onkin siinä, että maku on liian pehmeä. Aluksi sitä naiivisti saattaa luulla, että onpas tässä kivan pehmeän makuinen olut. Ei. Vähä kuin menisit halpaan hotelliin ja sänkyä kokeillessasi toteaisit sen olevan kivan pehmeä. Ei. Kun siinä koittaa sitten illalla saada unta niin ei tule mitään. Liian pehmeä. Sama koskee Unionia. Unionin puolustukseksi tulee sanoa, että Suomen bulkkipaskaolutskenessä se ei erottuisi huonoudessaan. Haastaa ainakin Olvin. Väri on kivan kultainen.

Kusta, jos kuset hunajaa

Laŝko on hyvää. Siinä on voltteja myös 4,9 ja myös se on väriltään kivan kultainen. Lähtökohdat molemmille oluille ovat siis aikalailla samat. Kun makuakin alkaa miettiä, niin perusolemus, pehmeys, on molemmissa suomalaiseen bulkkipaskaan verrattuna huomattava. Laŝko ei kuitenkaan sorru ns. halvanhotellinilmiöön, vaan pehmeys ei ole liiallinen. Maku on myös virkistävän raikas ja Laŝko lienee kansainvälisestikin ajateltuna kova valinta joen rannalla tissutteluun pienessä helteessä. Voittaa Hartwallin Sinisen. Antti suosittelee.

En tiedä, saatikka jaksa ottaa selvää, saako Alkosta näitä slovenialaisia olutmerkkejä. Haluan kuitenkin todeta kaikille, että tekemäni vertailun vertaaminen omiin mahdollisiin kokemuksiin näistä oluista edellyttää niiden nauttimista juuri Sloveniassa. Oluthan kärsii kuljetuksesta ja pitkästä säilytyksestä. Voitte esimerkiksi miettiä omenoita. Omena maistuu puusta poimittuna paljon paremmalta kuin kaupasta ostettuna. Tämä ei kuitenkaan ole aukotonta, koska saatat ostaa EU:n kohtuuttomilla tuilla ja puolittaisella orjatyövoimalla tuotettuja espanjalaisia omenoita, jotka poimitaan suunnilleen raakana. Raa’at omenat eivät ole varsinaisesti herkullisia. Oluen kuljettamista kohteeseen ei kuitenkaan aloiteta tuotteen ollessa puolivalmista (pl. jotkut kummajaiset, jotka jatkavat käymisprosessiaan), joten tätä ongelmaa ei ole. Saatatte kuitenkin ymmärtää pointtini: PYRI JUOMAAN OLUTTA LÄHELLÄ SEN PANOPAIKKAA.

Nauttikaa kohtuudella.

Reissun alkutahdit

Join viiniä Wienissä, tosin se ei ollut sen parempaa kuin Suomessakaan. Tarjoilijakin taisi tajuta, että olen Suomesta, koska tarjoili valkkarin pienestä tuopista. Toisaalta voin hyvin olla niin suomalainen (lue juntti), että pidän viinin tarjoamista tuopista outona, vaikka se ehkä onkin hieno ja perinteinen tapa. 1/4l maksoi 3€+tippi, joten tuskin oli parasta mahdollista.

Kaupunkina Wien oli ainutlaatuinen. Laajassa keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä olevista rakennuksista kaikki olisivat varmasti Suomen matkailun edistämisen vetonauloja. Toisaalta kaikkeen tottuu ja pian kaikki rakennukset alkavat näyttämään samalta. Oikein mikään ei enää säväytä. Wienissä minulla oli oikeastaan vain yksi kokonainen päivä (tiistai) aikaa pällistellä nähtävyyksiä. Taktiikakseni valitsin metron päiväkortilla matkustamisen ja kävelyn. Wienin metro on helvetin yksinkertainen, koska jopa kaltaiseni maalaispoika omaksui sen toimintaperiaatteen välittömästi. Toisaalta kerran yritin poistua vaunun väärältä puolelta. Alkeellisella saksallani tajusin muutaman sekunnin ovea raiskattuani, että matkustajatoverit kehottivat minua poistumaan toiselta puolelta. Eivät edes nauraneet. Jokainen voinee miettiä onko se hyvä vai huono asia. Itse en jaksa välittää.

Koska aika oli Wienissä rajallinen, kävelin vain ympäri kaupunkia ja räpsin kuvia mielestäni hienoista rakennuksista. Sen tiedän, että näin ainakin Pyhän Tapanin tuomiokirkon ja raatihuoneen. Kävin myös Praterissa, jossa sattui olemaan Madame Tussaudin, vai-minkä-se-nyt-oli, vahakabinetti. Yksin sen läpi käveli aika nopeasti, mutta olihan se ihan kiva. Varsinkin kun ympärillä ei ollut murto-osaakaan Lontoon vastaavan puljun turistimassoista. Kävin myös tarkoituksella katsomassa Ernst Happel-stadionia, koska se oli aivan erään metroaseman vieressä. Ihan kiva, tosin sisälle asti en päässyt.

Wienistä suuntasin keskiviikkona vaihtokohteeseeni Mariboriin. Matka taittui junalla. Pelimiehenä olin mennyt ostamaan lipun sellaiseen junaan, jossa joutui matkalla vaihtamaan kaksi kertaa. Puolalainen kämppikseni oli taas päässyt suoralla junayhteydellä tänne. Missä on seikkailuhenki?

Ensimmäinen pysähdykseni oli Grazissa, Itävallan toiseksi suurimmassa kaupungissa. Siellä tunnin vietettyäni en saanut kaupungista erityisen edustavaa kuvaa. Ensinnäkin juna-aseman edusta oli aika pitkälti remontissa. Toiseksi aseman edustalla raitista ilmaa hengittäessäni ja virvoitusjuomaa nauttiessani näin erään, sanotaanko nyt -  no ei sille taida olla sopivaa sanaa, kokemuksen. Viereeni tuli tupakalle kaksi nuorta naista/tyttöä. Huomioni jalkapallomiehenä kuitenkin kiinnittyi pian tyttöjä kohti liikkuvaan vanhempaan, n. 60-vuotiaaseen, mieheen, joka oli pukeutunut jalkapallon EM-kisojen 2008 virallisiin fanituotteisiin. Kyseinen mies meni juttelemaan tytöille jotain, mahdollisesti pummimaan tupakkaa. Tytöt ystävällisesti jutustelivat miehen kanssa, mutta eivät selvästikään huomanneet, että tämä mies laski jutustelun ohessa alleen. Minä tämän huomasin ja poistuin herrasmiesmäisesti suomeksi hiljaa kiroillen paikalta.

Toinen vaihto oli jossain pellon keskellä lähellä Itävallan ja Slovenian rajaa. Vaihto oli pikainen. Slovenialaisen junan konduktööri oli aivan toista luokkaa kuin tämä Grazin rautatieaseman vesseli. Todellinen herrasmies! Yhteistä kieltä meillä ei valitettavasti ollut, mutta mies, jolla on tuuheat viikset ja joka on pukeutunut turkoosiin pukuun, ei voi olla mitään muuta kuin täydellinen herrasmies.

Mariborin steissillä, jos tällainen slangisana suvaitaan, minua olivat vastassa slovenialainen menttorini ja hänen kaverinsa. Heiltä sain kyydin asuntolalleni. Asuntolassani ehdin näkemään huoneeni ja jättämään kamppeeni sinne (tuskin täyttää kaikkia Suomen asumisen kriteerejä, mutta ihan ok), ennen kuin matka jatkui kaljalle. Kaljalla sovittiin yhteistoimin, että illalla lähetään vielä katsomaan paikallista jorausmestaa. Jorausmesta oli lupauksia antava, vaikka jouduimmekin lähtemään aikaisin seuraavan päivän ohjelman takia. Omalla kohdalla ohjelma olikin heti aamusta ns. vitun hajottavaa. Kyseessä oli totta kait sloveenin kielikurssi, jota ensimmäiset neljä tuntia veti elämäänsä vahvasti kyllästyneen oloinen nainen. Esim. numeroiden opiskeluun käytettiin aikaa maksimissaan kymmenen minuuttia. Nyt mä sitten osaan… laskea nollasta yhteen. Onneksi sama leidi ei pidä kaikkia tunteja ja olipa joku rohkea tainnut antaa hänen tahdistaan vähän negatiivissävytteistä palautetta. Itse en olisi uskaltanut.

Torstaina näin kaupungin myös ensimmäisen kerran valoisaan aikaan. Viihtyisän oloinen paikka. Kaupunki on rakentunut joen varrelle ja sitä ympyröivät kauniit kukkulat. Myös rakennuskanta on mieleeni, suhteellisen siisti ja sopivasti Suomesta poikkeava. Fillarinkin ostin muutamalla kympillä, vaikka kaupunki onkin pinta-alaltaan kohtuullinen. Ei siitä haittakaan ole.

Päivitys lauantaina ennen blogin julkaisemista: yöllä tullut lunta ja tulee vieläkin. Maisema edelleen miellyttävä. Myös kaikki tapaamani ihmiset ovat mukavia. Hintataso on myös erittäin miellyttävä suomalaiseen silmään! Kaiken kaikkiaan alku on antanut luvan odottaa kerrassaan mainiota vaihtokokemusta!