Rallisloveenia ja ajatuksia lähitulevaisuudesta

Aika jytky silleen. Tänään päättyi kahden viikon sloveenin kielikurssi. Sain tentistä, ja näin ollen kurssista ysin. Arvostelu täällä menee, ainakin tällä kurssilla meni, niin että kympin saa jos on 91-100% oikein, ysin jos on 81-90% oikein jne. aina ykköseen asti. Arvosanat alle vitosen ovat hylättyjä. Sanonpahan vaan että mitä vittua. Ysin. Panokseni oli, että osallistuin tunneilla, joilla olin muuten keskiverrosti aivan kujalla, ja luin tenttiin tunnin samalla facebookkia hakaten. Olin ajatellut, että kaikki pääsevät ainakin säälistä läpi, mutta ilmeisesti en suurempaa sääliä tarvinnut. Toisaalta ryhmän keskiarvo taisi olla päälle ysin, mutta ei se multakaan pois ole. Antanee silti vähän perspektiiviä. Kurssilta saadun diplomin sijoitan Suomeen palattuani siihen kaikkein pyhimpään - jääkaapin oveen aivan Tarjoushaukka-Jorman nimikirjoituksella varustetun fanikuvan viereen.

Kurssin ehdoton kohokohta oli viinin maistelut vanhan linnan kellarissa. Siinä oli jotain tyyliä. Viinit olivat erinomaisia, mutta ongelma oli, että viinejä maistellaan kuivimmasta makeimpaan. Koska en ole makean viinin suurimpia ystäviä, jäi suuhun konkreettisesti vähä paha maku (hihhih vaan). Myös slovenialaisten elokuvien katsominen oli tavallaan mielenkiintoista. Katsoimme kurssilla kaksi, joista kumpikaan ei yltänyt maailman suurimpien mestariteosten joukkoon. Taso vastasi lähinnä keskiverto kotimaista rainaa, tosin ihmetys oli molempien elokuvien jälkeen suuri, kun Jasper Pääkköstä tai Peter Franzenia ei näkynytkään. Silti ihan kiva nähdä noitakin.

Paskinta kurssissa oli keskiverto tunnit. Neljä tuntia sloveenia päivässä pistää hajottamaan, varsinkin kun sisällössä oli aika paljon kielioppia, jota ei edes selitetty kunnolla. Onneksi kokeessa kielioppi oli paitsiossa. Vaikka tunnit ovatkin aika perseestä, suosittelen silti vilpittömästi kaikkia Mariboriin vaihtoon suuntaavia osallistumaan kielikurssille. Tärkein syy on se, että silloin pääset tänne kahta viikkoa ennen varsinaista sesonkia. Tutustut silloin rauhassa muihin kielikurssilaisiin ja näet kaupunkia. Saat, tai ainakin minä sain, yliopistolta kiitettävät 400 €. Lisäksi on ainakin paperilla fantsua vähän paikallistakin kieltä. Varsinkin kun ruokalistat saattavat joissain paikoissa olla vain sloveeniksi ja opiskelija syö lähes päivittäin ravintolassa, koska se on todella halpaa. Ei myöskään vaadi tuntien ulkopuolista työtä nimeksikään.

Omasta kielitaidostani sen verran, että miellän sen rallisloveeniksi. Lausunta on hyvin suomalaissävytteistä, sanavarasto on suppea ja kielioppia ei ole, tai jos on, niin se on vahinko. Käytän kuitenkin ylpeästi sloveenia päivittäin ravintolassa ja kaupassa asioidessani ainakin kiittämisen verran. Yleensä myös tervehdin. Sen sijaan, jos kassa alkaa jotain keskustella takaisin, otan kasvoilleni ns. tonninseteli-ilmeen (katso kuva). Se yleensä auttaa ja keskustelu tyrehtyy.

Minä kassalla

Sitten tulevasta. Blogi-päivityksiä ei luultavasti tule reiluun pariin viikkoon. Syitä on useita. Ensinnäkin lähden viikonlopuksi Prahaan pienellä porukalla. Seuraavaksi maanantaina alkaa varsinaisesti ja virallisesti yliopisto. Tulen siis raatamaan seuraavat pari viikkoa perse ruvella johtamisen kurssien parissa. Ei, vaan yliopiston alkaessa alkaa samalla kahden viikon Welcome Week (kahden viikon viikko). Tämä tarkoittaa jatkuvaa tapahtumien ilotulitusta, lähinnä kreisijorausta, -bailausta, ja –jytää. Welcome Weekin päätteeksi on viikonlopun Slovenian kiertomatka.

Kahden viikon sisällä muutan kaiken vilskeen ohessa dormista keskustaan yksiöön. Tämä on monellakin tapaa mainiota. Ensinnäkin dormi sijaitsee 20-30 min kävelymatkan päässä keskustasta (tosin onhan mulla fillarikin). Keskustassa taas sijaitsee suurin osa mua eniten kiinnostavista asioista eli keskusta itseisarvona, ravintolat, baarit, liikenneyhteydet ja kauppatieteiden yliopistorakennus. Urheilu ja ulkoilu sitten sijaitsevat vähän kauempana, mutta urheilemaan mennessä ja tullessa voi vähän urheillakin. Lisäksi yksiössä saa edes vähän omaa rauhaa, mitä tarvitsen. Nyt ne Suomen ylinaiivit hassuttelijat vetävät siellä omia johtopäätöksiään. Terkkuja! Tarkoitan kuitenkin, etten jaksa olla ympärivuorokauden toisten katseiden alla ns. skarppina eli en pysty täysin rentoutumaan. En nyt taaskaan tarkoita, että jäisin yksiööni erakoksi tai etten nauttisi ihmisten seurasta. Olisi kuitenkin kiva saada olla ainakin aamun ensimmäinen ja illan viimeinen tunti rauhassa vailla muita silmäpareja. Dormissa olo on kuitenkin ollut vilpittömästi rikastuttava ja mielenkiintoinen kokemus, mutta aika aikansa kutakin

Hvala in oprostite.