Lomalla lomasta

Oletko sinä koskaan ollut lomalla lomasta? Mikäli et ole päässyt olemaan näin onnekas, voin viime viikon jälkeen suositella kyseistä kokemusta kaikille perusterveille. Perusterveille, koska lomasta lomailu voi olla aika rankkaa, vaikka hauskaa se ehdottomasti on. Ja jos joku nyt siellä omalla päätteellään pohtii, että miten olen onnistunut lomailemaan lomasta, voinen selittää: tää vaihto on 99 % pelkkää läppää. Silkkaa lomaa. Koulua on kerran viikossa, jos silloinkaan, mutta selvitän tätä koulukuvioitani täällä joskus hieman tarkemmin.

Maanantaina lähdin semiekstempporeesti Wieniin pariksi yöksi. Semiekstempporeesti, koska reissu sovittiin vasta lauantai-iltana. Tarkimmat blogin lukijat varmasti huomaavatkin, että kyseessä oli jo toinen visiittini Wienissä Suomesta lähtöni jälkeen. Tällä kertaa täydensin Wienin turistikokemustani mm. Schönebrunnin alueella ja hautausmaalla. Suosittelen näistä varsinkin jälkimmäistä, koska ei hassumpia hautapytinkejä. Toisaalta suomalaiseen mielenlaatuuni ne olivat aika pröystäileviä ja yliampuvia, mutta silti vaikuttavia. Myös Schönebrunn on vierailun arvoinen paikka ja suuntaankin sinne varmasti vielä uudemman kerran keväämmällä/kesällä, kun luonto on kukkeimmillaan.

Yksi Wienin vierailun parhaista puolista oli, että ruuasta ja muusta sai ihan oikeasti maksaa. Kuulostanee tyhmältä, mutta Mariborissa aina välillä tulee paha mieli, kun mm. ruoka, kahvi, jäätelö, alkoholi etc. on niin naurettavan halpaa. Tuntuu varastamiselta, mutten anna sen häiritä. Vertaa latte machiatto Mariborissa 1,40, Wienissä 3,70 ja Suomessa 4-4,50 (?). Hinnoista myöskin lisää luultavasti joskus myöhemmin.

Torstai olikin sitten viikon ainut päivä, jonka vietin puhtaasti Mariborissa. Se oli sinänsä aika kreisiä, koska raahauduin ysiksi kouluun, koska luento. No luento oli peruttu ja raahautua-sana, koska keskiviikkona oli perinteiseen tapaan jortsut. Jortsuissa mua sanottiin ensin puoliks Brad Pittin näköiseksi, sitten Björn Borgin näköiseksi ja sitten paremman näköiseksi kun Björn Borg. En tiedä miksi mainitsen tämän, koska arkipäivää. Mainittakoon vielä, että myös torstain toinen ja näin ollen myös koko viikon toinen luento oli peruutettu. Nais.

Brad

Björn

Antti

Perjantaina suuntana oli Planica, jossa pidettiin mäkihypyn mm-cupin finaalit. Kyseessä ei ollut mikään Liedon ylilahonnut k-30 mäki vaan tyylipuhdas lentomäki. Paikalla oli kivasti possea, joidenkin juorujen mukaan lauantaina jopa n. 50 000. Sää puolestaan suorastaan lempi, sillä paikoitellen lämpömittari kohosi yli kahdenkymmenen asteen. Täytyy tunnustaa, etten ennen ole katsonut mäkihyppyä paikan päällä t-paidassa farkun lahkeet käärittyinä. Toisaalta rehellisyyden nimissä täytyy myös tunnustaa, etten ennen ole katsonut mäkihyppyä paikan päällä. Kerrassaan letkeä kokemus, kun ottaa vielä huomioon pikkukylässä olleet pippalot perjantaisen kisan jälkeen. Toisaalta lauantain pippalot olisivat olleet ehkä vielä kovemmat, mutta tuolloin olin Mariborissa onnellisesti nukkumassa uupumusta pois.

Suomalaiset eivät valitettavasti/tietenkään pärjänneet. Perjantain kisassa mukana oli vain Hautamäki, joka karsiutui toiselta kierrokselta. Lauantaina oli joukkuemäki, jossa suomalaiset niin ikään karsiutuivat toiselta kierrokselta. Lauantain kisa oli myös kuulemani mukaan Hautamäen viimeinen kilpailu, joten kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon (n. 50 000), joka oli tätä paikan päällä todistamassa.

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen semiekstemporeesti sovittu matka Celjeen. Semiekstemporeesti, koska sovin sen keskiviikkona baarissa. Celjehän on kuten kaikki tietävät Slovenian kolmanneksi suurin kaupunki Ljubljanan ja Mariborin jälkeen. Kaupunkina ihan kiva ja pikkunäppärä, mutten suosittele kenellekään matkaa Suomesta pelkästään Celjeen. Kohokohtana kaupungin linna, joka on vilpittömästi komein, jota olen Sloveniassa ihastellut. Celjen ohella matka vei Laskoon, joka tunnetaan ihanaisesta oluestaan. Valitettavasti tehtaaseen emme päässeet tutustumaan, koska joku vitun sunnuntai. Voiteko uskoa? Kansa ei pääse sunnuntaisin tutustumaan panimoon! No vedimme kuitenkin näppärästi Laskot läheisellä linnalla ja palasimme tyytyväisinä kotiin Mariboriin. Itse myöskin hyvin uupuneena koko viikon reissaamisesta.

Eiköhän sitä taas ensikin viikonlopuksi jonkun reissun keksi, toisaalta Mariborissakaan ei ole mitään vikaa. Mulla ei oo täällä koulua kuin nimeksi, mutta tylsää ei oo päässyt tulemaan, tai mitä luultavimmin juuri siksi. Matkustelen silti, koska voin.