Hei, me opiskellaan!

Niinhän sitä voisi hyvinkin luulla, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. En minä täällä vittu mitään opiskele. Koulua on kerran viikossa, jos silloinkaan, ja sekin mene vasemmalla kädellä ikään kuin harrastuksena muiden puuhien ohella.

Ensimmäisellä kouluviikolla meillä kauppatieteen opiskelijoilla oli mahdollisuus käydä jokaisella Erasmus-opiskelijoille tarkoitetuilla kurssilla tutustumassa ennen lopullista kurssien valintaa. Suunnitelmani oli alusta asti päästä mahdollisimman helpolla, koska on täällä vittu muutakin ja hauskempaakin tekemistä kuin istua koululuokassa tai vääntää esseitä. Huikeat rispektit kauppatieteellisen kansainväliselle koordinaattorille täällä, joka ensimmäisellä ja ainoalla tapaamisellamme antoi saman tien vinkit, millä kursseilla pääsee helpolla.

Yhdeksästä kauppiksen tarjoamasta Erasmus-kurssista valitsin kolme, jotka ovat 6 pinnaa kukin. Lisäksi jostain aivan kummallisesta syystä, jota en pysty millään käsittämään, tarjottiin myös mahdollisuus pitää 20-30 minuutin esitelmä omasta kotimaastaan, arvoltaan 3 pinnaa. Suhteellisen helppoa, varsinkin jos sen tekee kimppaan. Ennen lukukauden alkua käydystä kielikurssista napsahtaa vielä 2 pinnaa, joten pikaisesti ynnäiltynä bongoja kertyy 23 kipaletta. Ihan sopivasti sanoisin.

Kurssi, jonka aivan ehdottomasti halusin valita, oli Information Systems Management. En vieläkään tiedä mitä se edes tarkoittaa, mutta toukokuun alkuun pitäisi kolmeen pekkaan vääntää 20 slaidin esitelmä jostain aiheeseen liittyvästä teemasta. Luentoja ei ole paria lyhyeksi jäänyttä aloitusluentoa lukuun ottamatta. Ei myöskään tenttiä. Loistava valinta. Toinen helppo valinta oli Total Quality Management, jossa ei myöskään ole tenttiä, vaan kurssi suoritetaan ryhmätöillä. Kuulostaako edes vähän raskaalta? No sitä se ei ainakaan ole, sillä töitä tehdään vain luennoilla torstai-iltapäiväisin. Ja näistäkin luennoista tähän mennessä puolet on ollut peruttuja. Koitan jotenkin kestää. Kolmas ja pahin rasti on Project Management torstaiaamuisin. Kurssissa on kaksi ryhmätyötä, jokaisen jäsenen osa on n. 2 sivua ja tentti. Lisäksi tunneilla osallistumista valvotaan, muttei skippaamisesta pahemmin kyllä sakotetakaan. Aihe on ainakin teoriassa  hyödyllinen. Myös tässä on kivasti ollut luento peruutettuna.

Kuuden päivän viikonloppu on kyllä hieno asia, koska se antaa mm. näppärästi vapaat kädet matkusteluun ja muuhun perseilyyn.  Jos olisi pokkaa valittaa niin, ainoa huono puoli on torstain aamuluennot, koska keskiviikkoisin on Erasmus-bileet. Aivan näin paljoa pokkaa tässä nyt ei kuitenkaan ole, mainitaan kuitenkin, ettei se elämä vittu täälläkään aivan helppoa ole.

Puolustelen kuitenkin vaihtoni antamaa opetusarvoa koulun ulkopuolisilla seikoilla, jotka tässä globaalissa maailmassa ovat nykyään erinomaisen tärkeitä. Seurustelen päivittäin erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja monesti vaihdamme tietoja omista kulttuureistamme. Esim. eilen olin Ljubljanassa retkellä monikulttuurisen porukan kanssa ja yhtenä reissun parhaimpana antina oli baijerilaisten nuorukaisten antama tieto saksalaisesta olutkulttuurista. Todella intressanttia. Vaihdetaan sitä tietoa ja kokemuspohjaa vakavimmistakin asioista, esim. Unkarin minimipalkka on kuulemani mukaan 250e/kuukaudessa, katalonialaiset eivät halua tulla niputetuksi samaan kastiin espanjalaisten kanssa ja Slovakian poliittinen tilanne on hyvin hankala laajalle levinneen korruption takia. Intressantteja kaikki, jokseenkaan ei aivan yhtä intressantteja kuin saksalainen olutkulttuuri.

Ljubljanasta tuli sen verran mieleen, että tätä toivottavasti saattaa joskus lukea joku, joka pohtii hakeeko vaihtoon Mariboriin vai Ljubljanaan. Ljubljanasta saamani vaikutelman mukaan se ei ole myöskään lainkaan hassumpi kaupunki. Se on kooltaan jo reilut 300 000 (Maribor n. 110 000) asukasta ja keskusta-alue on näin ollen myös huomattavasti Mariboria suurempi. Voisin kuvitella, että näin ollen mm. monelle pääkaupunkiseutulaiselle Ljubljana olisi luonnollisempi vaihtoehto. Toisaalta itse viihdyn tällaisessa pienemmässä kaupungissa, täälläkin on vähintään kaikki mitä ihminen tarvitsee. Ljubljanan hintataso on havaittavissa määrin Mariboria korkeampi, mutta silti suomalaiseen makuun edelleen hyvin edullinen puhuttaessa tärkeimmistä eli ruuasta ja juomasta. Matkustelua silmällä pitäen molemmat ovat näppärän keskeisillä paikoilla. Tuskin kumpikaan on ns. paskempi vaihtovaihtoehto.